''Hei taas! Muistatko minut?'' poika tervehti.
''Muistan... olet se poika, joka tuli siellä ravintolassa istumaan minun ja Niallin kanssa kun odottelit tyttöystävääsi.'' sanoin hieman ujosti.
''Aivan. Nimeni on Harry, ja sinä olit Iris?'' poika muisteli.
''Kyllä, muistit oikein!'' sanoin helpottuneena. Hän ei näyttänyt yhtään turhautuneelta, kun en muistanut noin helppoa nimeä.
''Ja se tyttö, jota kutsuit tyttöystäväkseni on nimeltään Alice. Hän ei ole tyttöystäväni, tapasimme erään keikan jälkeen ja...'' Harry ei jatkanut.
''Vietitte yhteisen yön?'' minä virnistin. Oijoi, olisi kannatanut miettiä. Mitäs itse tein Niallin kanssa ravintolaillallisen jälkeen?!
''Ei se mitään, niin siinä kävi.'' Harry hymyili.'' Niall muuten kertoi että olit joutunut lasarettiin.'' hän lisäsi.
''Ei mitään vakavaa, pyörryin vain äkillisen verenpaineen nousun takia.'' aloin selittää.
''Aijaa.'' Harry vingahti.
''Et muuten sattuisi tietämään, missä Niall on nyt?'' kysyin.
''Satunpa hyvinkin! Hän saattaa olla etsimässä meille uutta kämppää, niin kuin minäkin.''
''Häh? Asutteko te kaikki viisi yhdessä?'' kysyin yllättyneenä.
''Emme vielä, mutta joudumme muuttamaan kesäksi yhteen, koska fanit ovat saaneet taas tietää osoitteemme.
hän sanoi surullisena.
Silloin sain ajatuksen:
''Heei, mitä jos muuttaisitte kaikki minun nurkkiini siksi aikaa, että löydätte sopivan kämpän?''
''Se kuulostaisi ihan hyvältä, mutta en tiedä miten muut suhtautuvat.'' Harry myönsi.
''Voin jutella Niallin kanssa. Minusta olisi aivan mahtavaa saada kämppiksiä yksin kun asun!'' huudahdin.
''Puhun heille. Niall voi ilmoittaa sitten.'' Harry sanoi, ja lähti.
Siivosin huoneen nopeasti, ja sainkin lähteä kotiin. Istuin keittiön pöydän ääreen, ja selasin postia. Löysin mainoksia. Tai hetkinen, mikäs tuo on? Nostin pöydältä valkoisen kirjekuoren, ja avasin sen. Sen sisältö sai minut järkyttymään. Minut aiottiin häätää kodistani, sillä taloyhtiöni on jo mennyt lupaamaan asuntoni jollekkin toiselle! Saisin kaksi viikkoa aikaa etsiä uuden asunnon ja muuttaa. Nyt pojat eivät olleet ainoat, joilla oli asuntohuolia. Päätin soittaa Niallille.
''Moi.'' kuului pojan ääni puhelimesta.
''Hei. Oletko jo puhunut Harryn kanssa?'' kysyin.
''Joo. Hazza kertoi että olitte tavanneet aamulla.'' Niall vastasi.
''Niin ja hän varmaan kertoikin ehdotuksestani?'' kysyin nopeasti.
''Joo, kertoi. Muille kyllä sopii, mutta Louis on ongelma.'' Niall sanoi
''Ahaa... mutta kuuntele. En voikkaan ottaa teitä meille, sillä menetin juuri itsekin kotini !'' harmittelin.
''No sittenhän me voimme etsiä taloa kaikki yhdessä!'' Niallilla välähti.
''Hmm. Tuossa on ideaa'' vastasin.
''Sitten meidän ei tarvitse muuttaa toistemme nurkkiin kun voimme muuttaa yhtenä jenginä.''
''Siis häh? Tarkoitatko että etsisimme uuden kämpän ja muuttaisimme kaikki yhteen?!''
''Jep! Eikö se ollut tarkoituskin?'' Niall nauroi.
''Joo, olihan se... Mutta Louishan oli ongelma?''
''Hän ei haluaisi muuttaa kaikkien kanssa samaan taloon, varsinkaan sinun kanssasi. Hän pelkää, että paljastat piilomme medialle ja faneille.''
''Haloo, siitä tulee myös minun kotini! En minäkään halua laumoittain kameroita ja kiljuvia tyttöjä talooni'', naurahdin.
''Hän haluaisi muuttaa Harryn kanssa yhteen''
''Mutta miksi juuri Harryn?'' kysyin ihmeissäni
''Pitkä juttu. Lähtisitkö vaikka kahville tai jotain?'' Niall vaihtoi aihetta.
''Joo. Etsittäisiin samalla uutta kämppää?''
''Vaikka.'' Niall sanoi, ja katkaisi puhelun.
Vaihdoin nopeasti työvaatteet arkiasuun, ja odottelin Niallia. Hän oli taas varmaankin lähistöllä, sillä hänen piti etsiä asuntoa Lontoosta. Pian näin tutun auton kaartavan pihaan. Istuin pelkääjänpaikalle ja kiinnitin turvavyön. Tervehdin Niallia, ja tämä vain hymähti vastaukseksi.
''Olisi kiva jos puhuisitkin jotain.'' näpäytin hänelle.
''Anteeksi! Olin ajatuksissani, sillä meillä on vajaat kaksi viikkoa aikaa etsiä asunto, muuttaa, ja pysyä piilossa faneilta.'' Niall stressasi.
''Ei se mitään, tunnen aivan samoin kuin sinäkin'' sanoin ymmärtäväisesti.
Pysähdyimme pienen kahvilan eteen, ja tilasimme maitokahvit.
Pian tämän jälkeen kahvilan ovet avautuivat ja sisään astui Harry. Juttelimme uudesta asunnostamme ja naureskelimme yhdessä. Sitten oli aika lähteä kotiin. Niall heitti minut kotiin ja he lähtivät Harryn kanssa varmaan jonnekkin hotellille.
Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Olin juuri saanut unen päästä kiinni, mutta heräsin kun puheimeni alkoi soida. Vilkaisin puhelintani, ja oli lähellä ettei se lentänyt seinään.
(Niallin näkökulma)
Olin juuri syömässä iltapalaa ja katselemassa telkkaria, kun puhelimeni soi. Se oli Iris. Heitin leivän suuhuni ja vastasin.
''Niall''
''Anteeksi jos herätin, mutta-'' Iris ei jatkanut pitemmälle.
''Et herättänyt. Mikä hätänä?'' kysyin ja laskin leipälautaseni pöydälle.
''Voitko tulla käymään?'' kuului hieman epävarma ääni puhelimesta.
''Nytkö? Mikä on vialla?'' ihmettelin.
''Nyt heti. Jos vain pystyt....'' hän sanoi, ja puhelimesta alkoi kuulua itkua.
''Tulen niin nopeasti kuin pystyn'' sanoin, ja juoksin eteiseen.
Laitoin kengät jalkaani ja suljin oven. Käynnistin auton, ja lähdin ajamaan Irisken talolle.
(Iriksen näkökulma)
Olin makuuhuoneessa ja itkin tyynyä vasten. Jonkin ajan kuluttua ovikello soi. En pystynyt avaamaan.
Kuulin oven avautuvan, ja Niall huusi nimeäni. Hän löysi minut yläkerrasta itkemästä, ja tuli heti luokseni.
''Nyt kerrot kaiken'' hän kuiskasi, ja halasi minua. Hän on tosiystävä, sillon tajusin sen, vaikka olimme tunteneet vasta muutaman päivän.
''Olin juuri käymässä nukkumaan, mutta puhelimeni soi'' aloitin hiljaa.
''Vedä henkeä ja jatka'' Niall rauhoitteli.
''Soittaja oli isäni'' sanoin. Kerroin Niallille miksi en uskaltanut olla tekemisissä hänen kanssaan, sekä unestani, mutta seurustelukohtauksen jätin kertomatta.
''Siis tuohan on ihan hirveää!'' Niall katsoi minua kauhuissaan.
''Tiedän. Pyysin sinut tänne, sillä hän lähetti kamalan viestin kun en vastannutkaan.''
Otin puhelimeni, mutta Niall nappasi sen kädestäni. Hän luki isäni lähettämän viestin ääneen, ja näin kuinka hänen silmänsä pyöristyivät, ja ilme muuttui hieman epäuskoiseksi. Viestissä nimittäin luki:
''Tiedän kyllä missä asut. Vastaat seuraavaan soittooni, tai tulen sinne ja sitten käy huonosti. Et saa ilmoittaa poliisille mitään, tai tulet katumaan sitä, että et uskonut. Jätän sinut rauhaan, jos kuuntelet ja toteutat seuraavat vaatimukseni:
1. Tulet takaisin kotiin.
2. Alat strippaajakseni.
3. Tuot minulle joka päivä kaupasta kymmenen pulloa viinaa.
-isä''
''Tämähän on ihan sairasta!'' Niall huusi vihaisena. ''Voit olla varma, että en päästä sinua täältä takaisin isäsi luo'' hän vakuutti, ja halasi minua uudelleen.
''Kiitos.. Olet tosiystävä'' vastasin Niallille, joka painoi päänsä olkapäälleni.
''Suojelemme sinua poikien kanssa. Voit luottaa meihin aina'' Niall sanoi, ja aloin uudelleen nyyhkyttää.
''Olette ihania... Luotan sanaasi'' vastasin, ja yritin hymyillä, mutta en onnistunut, vaan puhkesin itkuun.
''Voin jäädä yöksi, jos tahdot. Mietitään asioita lisää aamulla'' Niall sanoi, ja nousi ylös. Hän saisi nukkua kanssani parisängyssä, sillä en halunnut lähettää häntä taas yksin sohvalle nukkumaan. Sitäpaitsi minua pelotti, että isäni saapuisi paikalle.
Aamulla heräsin lattialta. Nousin unisena ylös, ja katsoin Niallia ja löysin heti syyn miksi olin pudonnut. Samalle sängylle ei olisi mahtunut enää vauvakaan, hän nukkui todella leveästi, kaikki raajat levällään. Kävin suihkussa, puin nopeaa päälleni ja lähdin alakertaan tekemään aamupalaa. Pian Niall löntysti alakertaan haukotellen, ja kaadoin hänelle kupillisen teetä. Aloin leikkisästi marmattamaan hänelle siitä, kuinka leveästi hän oli nukkunut ja miksi herättyäni löysin itseni lattialta. Niall naurahti ja lähti itsekin käymään suihkussa.
Pian kuulu veden lotinaa ja laulua. Pian niihin sekoittui piipitystä. Piipitys kuului puhelimestani. Pelästyin taas, ja kaaduin tuolilla. Niall tuli suihkusta, ja näki minut. Hän ryntäsi luokseni, ja katsoi puhelintani.
Soittaja oli isä.
//jatkuu varmaa viel tänää tai huomenna:) < sorry tää vähän venähti :DD)
''Aijaa.'' Harry vingahti.
''Et muuten sattuisi tietämään, missä Niall on nyt?'' kysyin.
''Satunpa hyvinkin! Hän saattaa olla etsimässä meille uutta kämppää, niin kuin minäkin.''
''Häh? Asutteko te kaikki viisi yhdessä?'' kysyin yllättyneenä.
''Emme vielä, mutta joudumme muuttamaan kesäksi yhteen, koska fanit ovat saaneet taas tietää osoitteemme.
hän sanoi surullisena.
Silloin sain ajatuksen:
''Heei, mitä jos muuttaisitte kaikki minun nurkkiini siksi aikaa, että löydätte sopivan kämpän?''
''Se kuulostaisi ihan hyvältä, mutta en tiedä miten muut suhtautuvat.'' Harry myönsi.
''Voin jutella Niallin kanssa. Minusta olisi aivan mahtavaa saada kämppiksiä yksin kun asun!'' huudahdin.
''Puhun heille. Niall voi ilmoittaa sitten.'' Harry sanoi, ja lähti.
Siivosin huoneen nopeasti, ja sainkin lähteä kotiin. Istuin keittiön pöydän ääreen, ja selasin postia. Löysin mainoksia. Tai hetkinen, mikäs tuo on? Nostin pöydältä valkoisen kirjekuoren, ja avasin sen. Sen sisältö sai minut järkyttymään. Minut aiottiin häätää kodistani, sillä taloyhtiöni on jo mennyt lupaamaan asuntoni jollekkin toiselle! Saisin kaksi viikkoa aikaa etsiä uuden asunnon ja muuttaa. Nyt pojat eivät olleet ainoat, joilla oli asuntohuolia. Päätin soittaa Niallille.
''Moi.'' kuului pojan ääni puhelimesta.
''Hei. Oletko jo puhunut Harryn kanssa?'' kysyin.
''Joo. Hazza kertoi että olitte tavanneet aamulla.'' Niall vastasi.
''Niin ja hän varmaan kertoikin ehdotuksestani?'' kysyin nopeasti.
''Joo, kertoi. Muille kyllä sopii, mutta Louis on ongelma.'' Niall sanoi
''Ahaa... mutta kuuntele. En voikkaan ottaa teitä meille, sillä menetin juuri itsekin kotini !'' harmittelin.
''No sittenhän me voimme etsiä taloa kaikki yhdessä!'' Niallilla välähti.
''Hmm. Tuossa on ideaa'' vastasin.
''Sitten meidän ei tarvitse muuttaa toistemme nurkkiin kun voimme muuttaa yhtenä jenginä.''
''Siis häh? Tarkoitatko että etsisimme uuden kämpän ja muuttaisimme kaikki yhteen?!''
''Jep! Eikö se ollut tarkoituskin?'' Niall nauroi.
''Joo, olihan se... Mutta Louishan oli ongelma?''
''Hän ei haluaisi muuttaa kaikkien kanssa samaan taloon, varsinkaan sinun kanssasi. Hän pelkää, että paljastat piilomme medialle ja faneille.''
''Haloo, siitä tulee myös minun kotini! En minäkään halua laumoittain kameroita ja kiljuvia tyttöjä talooni'', naurahdin.
''Hän haluaisi muuttaa Harryn kanssa yhteen''
''Mutta miksi juuri Harryn?'' kysyin ihmeissäni
''Pitkä juttu. Lähtisitkö vaikka kahville tai jotain?'' Niall vaihtoi aihetta.
''Joo. Etsittäisiin samalla uutta kämppää?''
''Vaikka.'' Niall sanoi, ja katkaisi puhelun.
Vaihdoin nopeasti työvaatteet arkiasuun, ja odottelin Niallia. Hän oli taas varmaankin lähistöllä, sillä hänen piti etsiä asuntoa Lontoosta. Pian näin tutun auton kaartavan pihaan. Istuin pelkääjänpaikalle ja kiinnitin turvavyön. Tervehdin Niallia, ja tämä vain hymähti vastaukseksi.
''Olisi kiva jos puhuisitkin jotain.'' näpäytin hänelle.
''Anteeksi! Olin ajatuksissani, sillä meillä on vajaat kaksi viikkoa aikaa etsiä asunto, muuttaa, ja pysyä piilossa faneilta.'' Niall stressasi.
''Ei se mitään, tunnen aivan samoin kuin sinäkin'' sanoin ymmärtäväisesti.
Pysähdyimme pienen kahvilan eteen, ja tilasimme maitokahvit.
Pian tämän jälkeen kahvilan ovet avautuivat ja sisään astui Harry. Juttelimme uudesta asunnostamme ja naureskelimme yhdessä. Sitten oli aika lähteä kotiin. Niall heitti minut kotiin ja he lähtivät Harryn kanssa varmaan jonnekkin hotellille.
Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Olin juuri saanut unen päästä kiinni, mutta heräsin kun puheimeni alkoi soida. Vilkaisin puhelintani, ja oli lähellä ettei se lentänyt seinään.
(Niallin näkökulma)
Olin juuri syömässä iltapalaa ja katselemassa telkkaria, kun puhelimeni soi. Se oli Iris. Heitin leivän suuhuni ja vastasin.
''Niall''
''Anteeksi jos herätin, mutta-'' Iris ei jatkanut pitemmälle.
''Et herättänyt. Mikä hätänä?'' kysyin ja laskin leipälautaseni pöydälle.
''Voitko tulla käymään?'' kuului hieman epävarma ääni puhelimesta.
''Nytkö? Mikä on vialla?'' ihmettelin.
''Nyt heti. Jos vain pystyt....'' hän sanoi, ja puhelimesta alkoi kuulua itkua.
''Tulen niin nopeasti kuin pystyn'' sanoin, ja juoksin eteiseen.
Laitoin kengät jalkaani ja suljin oven. Käynnistin auton, ja lähdin ajamaan Irisken talolle.
(Iriksen näkökulma)
Olin makuuhuoneessa ja itkin tyynyä vasten. Jonkin ajan kuluttua ovikello soi. En pystynyt avaamaan.
Kuulin oven avautuvan, ja Niall huusi nimeäni. Hän löysi minut yläkerrasta itkemästä, ja tuli heti luokseni.
''Nyt kerrot kaiken'' hän kuiskasi, ja halasi minua. Hän on tosiystävä, sillon tajusin sen, vaikka olimme tunteneet vasta muutaman päivän.
''Olin juuri käymässä nukkumaan, mutta puhelimeni soi'' aloitin hiljaa.
''Vedä henkeä ja jatka'' Niall rauhoitteli.
''Soittaja oli isäni'' sanoin. Kerroin Niallille miksi en uskaltanut olla tekemisissä hänen kanssaan, sekä unestani, mutta seurustelukohtauksen jätin kertomatta.
''Siis tuohan on ihan hirveää!'' Niall katsoi minua kauhuissaan.
''Tiedän. Pyysin sinut tänne, sillä hän lähetti kamalan viestin kun en vastannutkaan.''
Otin puhelimeni, mutta Niall nappasi sen kädestäni. Hän luki isäni lähettämän viestin ääneen, ja näin kuinka hänen silmänsä pyöristyivät, ja ilme muuttui hieman epäuskoiseksi. Viestissä nimittäin luki:
''Tiedän kyllä missä asut. Vastaat seuraavaan soittooni, tai tulen sinne ja sitten käy huonosti. Et saa ilmoittaa poliisille mitään, tai tulet katumaan sitä, että et uskonut. Jätän sinut rauhaan, jos kuuntelet ja toteutat seuraavat vaatimukseni:
1. Tulet takaisin kotiin.
2. Alat strippaajakseni.
3. Tuot minulle joka päivä kaupasta kymmenen pulloa viinaa.
-isä''
''Tämähän on ihan sairasta!'' Niall huusi vihaisena. ''Voit olla varma, että en päästä sinua täältä takaisin isäsi luo'' hän vakuutti, ja halasi minua uudelleen.
''Kiitos.. Olet tosiystävä'' vastasin Niallille, joka painoi päänsä olkapäälleni.
''Suojelemme sinua poikien kanssa. Voit luottaa meihin aina'' Niall sanoi, ja aloin uudelleen nyyhkyttää.
''Olette ihania... Luotan sanaasi'' vastasin, ja yritin hymyillä, mutta en onnistunut, vaan puhkesin itkuun.
''Voin jäädä yöksi, jos tahdot. Mietitään asioita lisää aamulla'' Niall sanoi, ja nousi ylös. Hän saisi nukkua kanssani parisängyssä, sillä en halunnut lähettää häntä taas yksin sohvalle nukkumaan. Sitäpaitsi minua pelotti, että isäni saapuisi paikalle.
Aamulla heräsin lattialta. Nousin unisena ylös, ja katsoin Niallia ja löysin heti syyn miksi olin pudonnut. Samalle sängylle ei olisi mahtunut enää vauvakaan, hän nukkui todella leveästi, kaikki raajat levällään. Kävin suihkussa, puin nopeaa päälleni ja lähdin alakertaan tekemään aamupalaa. Pian Niall löntysti alakertaan haukotellen, ja kaadoin hänelle kupillisen teetä. Aloin leikkisästi marmattamaan hänelle siitä, kuinka leveästi hän oli nukkunut ja miksi herättyäni löysin itseni lattialta. Niall naurahti ja lähti itsekin käymään suihkussa.
Pian kuulu veden lotinaa ja laulua. Pian niihin sekoittui piipitystä. Piipitys kuului puhelimestani. Pelästyin taas, ja kaaduin tuolilla. Niall tuli suihkusta, ja näki minut. Hän ryntäsi luokseni, ja katsoi puhelintani.
Soittaja oli isä.
//jatkuu varmaa viel tänää tai huomenna:) < sorry tää vähän venähti :DD)
