torstai 4. heinäkuuta 2013

Love in my life.. #3 2/2

''Vastaa vain. Olen tässä'' Niall rohkaisi minua.
''Ei. En vastaa'' päätin. En halunnut kuulla isän ääntä. 
''Jos sinä et vastaa, minä vastaan'' Niall sanoi, ja nappasi taas puhelimeni.
''Niall, ei! Sitten hän varsinkin tulee tänne sekoilemaan! En halua sotkea sinua meidän juttuumme'' parkaisin, mutta liian myöhään. Niall vastasi:
''Jätä Iris rauhaan, senkin hullu! Hän ei ole tehnyt sinulle mitään!'' Niall alkoi raivoamaan puhelimeen.
''Kuka sinä olet?'' kuului isän huuto.
''Olen Niall Horan, ja teen sinulle selväksi ettet koske Irikseen enää edes unissasi!'' Niall vastasi kysymykseen.
''Anna puhelin Irikselle. Nyt heti!'' isä karjui.
Otin puhelimeni hänen kädestään ja löin luurin korvaan. Niall nojautui seinää vasten.
''Hieno juttu. Nyt isä ainakin tulee tänne'' sanoin Niallille hieman hermostuneena.
''Ehdimme kyllä muuttaa ennenkuin hän löytää meidät'' Niall huokaisi, ja nousi seisomaan. 
''Lähdetään'' hän ehdotti.
''Minne?'' kysyin ihmeissäni ja kampesin itsenikin ylös lattialta.
''Käymään Liamin luona, ja kutsutaan muutkin sinne'' Niall vastasi poissaolevasti. 
''Joo.. Jos nyt ensin kävisit pukemassa vaatteet päällesi'' sanoin ja hymyilin. Niall oli ollut koko puhelun ajan pelkkä pyyhe päällään.
Hän vaihtoi vaatteet, ja lähdimme ajamaan Liamin luo. Matka ei ollut pitkä, ja olimme pian perillä.
Liam oli pihalla ilmeisesti grillaamassa, sillä Niall pomppasi autosta jo ennenkuin se oli edes pysähtynyt ja juoksi Liamin luo. Itse olin vähän varovaisempi ja tulin Niallin takana, sillä en ollut koskaan nähnyt Liamia.
''Liam! Oletko tehnyt ruokaa!? Anna hali!'' Niall huudahti.
''Hei! Se ei ole sinulle, '' Liam sanoi, ja työnsi Niallin pois päältään. Näky oli huvittava, ja aloin nauraa.
Silloin Liam huomasi minutkin.
''Hei. Sinä olet varmaankin Iris'' Liam tervehti ja yritti samalla pitää grillin kantta kiinni, koska Niall yritti epätoivoisesti avata sitä.
''Joo.Niall päätti ottaa minut mukaan, sillä halusi esitellä toisetkin pojat'' vastasin hymyillen.
''He ovatkin jo täällä. Pojat! Syömää!'' Liam huusi ja työnsi Niallin pöytään.
Noin viiden sekunnin kuluttua talon takaa juoksi kolme poikaa. Tunnistin Harryn heti, ja kaksi muuta ovarkin varmaan Zayn ja Louis. Tottakai he ovat, ketäs muitakaan...
''Hei'' Harry tervehti, ja ojensi minulle kätensä. Tartuin siihen, ja hän talutti minut pöytään, jossa Niall odotti jo vesi kielellä. 
''Noniin siis nyt kun olemme kaikki koolla, voimme tutustua tulevaan kämppikseemme'' Harry aloitti, ja vilkaisi minua. 
''En edelleenkään pidä tästä'' Louis sanoi, ja mulkaisi minua.
''Louis, miksi ihmeessä minä kertoisin  medialle ja faneille missä kotimme on? Minä olen siellä piilossa isääni, ja jos hän minut löytää olen pahassa pulassa'' näpäytin hänelle.
''Iris on oikeassa..'' Niall aloitti, mutta Zayn keskeytti hänet.
''Miksi pakoilet isääsi?'' hän kysyi silmät suurina.
Niall veti hänet hieman kauemmas pöydästä ja pyysi muutkin pojat sinne. Minä jäin istumaan pöytään ja syömään Liamin valmistamia ruokia. 
Pian pojat palasivat pöytään, ja halasivat minua. Niall oli ilmeisesti kertonut tarinani heille. 
Söimme ja juttelimme kaikesta. Aloin pitää pojista yhä vain enemmän. Vain Louis oli ainoa, joka ei avannut suutaan. Kun olimme syöneet, Liam ehdotti että menisimme sisään katsomaan leffaa. Me kaikki tietysti suostuimme ja menimme peräkanaa sisälle. Kun olin astumassa sisään, tunsin käden, joka tarttui minua vyötäröltä. Käännyin ympäri, ja näin Louisin surulliset kasvot. 
''Mitä nyt?'' kysyin häneltä.
''Olen pahoillani siitä, mitä sanoin. En osannut arvata, että asumustilanteesi on noin tiukka, tai että isäsi pahoinpitelee sinua..'' Louis ei jatkanut pitemmälle.
''Ei se mitään, ethän sinä voinut tietää'' sanoin hymyillen.
''Minun puolestani voit muuttaa kanssamme yhteen, jos siltä tuntuu. Pelkkä poikaseura alkaa kuitenkin tympiä'' Louis sanoi, ja vinkkasi minulle silmää. Minä naurahdin, ja juoksin sisään Louis perässäni.
''Arvatkaas mitä?'' huusin iloisesti.
''No?'' kaikki sanoivat yhtäaikaa.
''Louis hyväksyi minut!'' sanoin iloisesti, ja käännyin katsomaan Louisia joka hymyili takanani.
''Hienoa! Sittenhän me jätämme leffan tähän ja lähdemme kaupungille asuntoa etsimään!'' Niall julisti, ja hänen ideansa sai kannatusta.

''Ääh, ei täältä mitään löydy!'' Niall alkoi valittamaan.
''No, koitas jaksaa, olemme kävelleet vasta kolmisen tuntia.... Mitenköhän muilla menee?'' minä kysyin.
Olimme jakautuneet kolmeen kahden hengen ryhmääm. Minä ja Niall muodostimme ensimmäisen ryhmän, Zayn ja Harry toisen, ja kolmannessa olivat tietysti sitten Liam ja Louis. Olimme lähteneet eri suuntiin, mutta etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Emme onnistuneet löytämään isoa kämppää, jossa voisimme viihtyä koko kesän. Niall päätti soittaa Zaynille.
''No moi, mites teillä sujuu?'' Niall kysyi.
''Ei paljon mitenkään. Kaupungista EI VOI löytyä sopivaa asuntoa, meidän pitäsi etsiä vähän rauhallisemmalta seudulta'' Zayn puuskahti.
''Niimpä, kas kun emme sitä heti hoksanneet!'' Niall huudahti, ja katsoin häntä kummissani.
''Ilmoitan Liamille ja Louisille. Tavataan puistossa'' Zayn sanoi, ja katkaisi puhelun.
''No?'' kysyin Niallilta kun hän tunki puhelinta taskuun.
''No kuule, Zayn ja Harry ovat oivaltaneet jotain joka miedän olisi pitänyt tajuta aikoja sitten'' Niall sanoi turhautuneena ja alkoi selittämään.

Tapasimme muut pojat puistolla, suihkulähteen luona. Harry oli tunkenut päänsä suihkulähteeseen, ja Louis hihitti vieressä. Ei siinä kauaa kestänyt, kun hän jo tönäisi Harryn suihkulähteeseen, ja puiston vartija tuli paikalle. He saivat sakot, ja minä, Zayn, Niall ja Liam tukehduimme nauruun taustalla.

(Louisin näkökulma)
Ensin en voinut kestää Iristä.. Kuvittelin hänet hieman erilaisemmaksi.. Tiedättehän, sellaiseksi ilkiöksi tai pissikseksi, joka ajattelee vain itseään, ja haluaa muuttaa meille vain siksi, koska olemme kuuluisia. Mutta ilmeisesti olin väärässä.. Hän on todella mukava ja kaunis.. Yhtäkkiä voisinkin kuvitellla asuvani hänen kanssaan. Ei se ehkä tuntuisi niin pahalta... Ääh, ei tästä tule mitään. En ole ikinä kuulostanut yhtä typerältä, edes ajatuksissani!
''Louiiis, onko kaikki okei?'' kuulin Iriksen äänen takaani.
''Joo, on. Mietin vain asuntohuolia'' vastasin hiljaa.
''Kello on jo kuusi, pitäisikö meidän viedä sinut kotiin?'' kysyin häneltä.
''Ihan miten vain'' hän vastasi.
''Eikun sinähän voisit jäädä meille yöksi!'' Liam huudahti.
''Niin, en uskaltaisi mennä kotiin kuitenkaan..'' Iris sanoi hiljaa, ja kääntyi poispäin.
Ryntäsimme heti halaamaan häntä.
''Kaikki on hyvin. Ei sinun isäsi meitä löydä'' lohdutin häntä.
''Kiitos .. olette ihania'' Iris kuiskasi.

(Iriksen näkökulma)
En saanut unta. Olin hermostunut, sillä puhelimeni on soinut kaksi kertaa tämän illan aikana. Tiesin katomattakin, että se on isä. En halunnut kertoa pojille, he kuitenkin huolestuisivat. Niall kyllä lupasi, että saan herättää hänet millon vain, jos siltä tuntuu. Päätin olla herättämättä häntä. Olin todella väsynyt, ja vierashuoneessa oli kuuma. Liamin kämpp oli iso, kolme vierashuonetta. Halusin nukkua yksin, sillä jos sattuisin yöllä näkemään painajaisia, en haluaisi herättää ketään kiljumalla. Olin juuri saamassa unen päästä kiinni, kun oveen koputettiin.

//ömm joo aika loppui kesken :) Jatkan varmaan joskus ensiviikolla, huomenna mökkeileen keskiviikkoon asti! (: jeah