''Iris?'' kuului ääni oven takaa.
Huokaisin, nousin sängyltäni, ja menin avaamaan oven lukon. Olin laittanut sen lukkoon siltä varalta ettei kukaan ryntäisi huoneeseen sillä aikaa kun vaihdan vaatteita.
''Niin?'' kysyin, ja avasin lukon.
Niall tuli huoneeseeni ja istahti sängylleni.
''Onko kaikki okei?'' hän kysyi.
''On... Miksi niin?'' kysyin ihmeissäni.
''Mietin vain isäsi uhkailuja ja puheluita. Ajattelin jos-''
''Niall, sinun ei tarvitse huolestuttaa itseäsi minun takiani. On ihanaa, että jaksat tukea minua päivästä toiseen, mutta tarvitsen vähän ajattelutilaa. Hoidan tämän homman yksin, jos käy?'' ehdotin hänelle, ja katsoin häntä silmiin.
''Hyvä on. Mutta muista kuitenkin, että voit tulla aina juttelemaan jos jokin on vialla'' Niall muistutti vielä varmaan sadannen kerran.
''Kyllä äiti'' sanoin, ja heitin häntä leikkisästi tyynyllä. Niall naurahti, ja heitti sen takaisin. Toivotimme hyvät yöt, ja Niall poistui huoneestani. Sain vihdoin oma rauhaa.
(Niallin näkökulma)
Menin takaisin olohuoneeseen, missä muut pojat katsoivat leffaa. Tai no, Liam oli jo kyllä mennyt nukkumaan. Hän ei ollut yökukkujia. Huokaisin raskaasti, ja lösähdin istumaan sohvalle Zaynin viereen.
''Mitäs sinä tuolla ylhäällä hait?'' Louis virnisti.
''En mitään. Kunhan vain tarkistin onko Iriksellä kaikki hyvin'' vastasin kyllästyneesti. Muut katsoivat minua huvittuneina.
''Aijai, ettei olisi vain jotain meneillään?'' Louis kysyi ja virnisti jälleen.
Muut nauroivat hieman.
''Hei hetkonen! Nyt loppuu tuommoiset ajattelut! Pidän hänestä vain kaverina'' sanoin loukkaantuneena.
''Niall, olet aina ollut ujo tekemään aloitteita. Siitä saattaa johtua myös tämänhetkinen seurustelutilanteesi'' Harry tokaisi. ''Mikäs hän minun tilanteeseeni on puuttumaan, itsekin on sinkku... '' manasin hiljaa mielessäni, mutta sanoinkin:
''Minulla ei ole nyt tarvetta seurustella. Ei sitten yhtään''
''No, omista jutuistasi sinä päätät, mutta jos..''
''Ei kiinnosta! Eikö teille tullut jo selväksi, etten ole kiinnostunut hänestä kuin vain kaverina!?'' huusin raivoissani, ja nousin sohvalta. Kävelin huoneeseeni, ja paiskasin oven kiinni. Kuulin poikien hämmästyneet äänet:
''Mikäs sille tuli?'' Zayn kuului kysyvän.
''Harvoin se noin ärisee.. Ennen hän on ottanut kaikki nämä tyttöasiat vastaan leikillä, mutta nyt tuntui että Niall tosiaan suuttui...'' kuulin Harryn sanovan.
Hah, justiinsa joo. Iris ei pidä minusta kuin kaverina, enkä minä pidä hänestä kuin kaverina. Tuhisin hetken itsekseni, kunnes nukahdin. Pian Harry avasi oven ja tuli sisään.
''Niall? Nukutko sinä?'' hän kysyi, ja repi samalla paitaa pois päältään. Käännyin selkä häneen päin, enkä vastannut. Harry kyllä tiesi, miten minut sai puhumaan. Hän kömpi viereeni, kiskaisi peiton pois päältäni, ja alkoi kutittaa minua. Nauroin kyyneleet silmissä, kunnes pyysin häntä lopettamaan. Harry lopetti kutituksen, ja käännyin häntä kohti. Olin juuri aikeissa sanoa etten halunnut oikeasti seurustella, mutta kuulin piipityksen. Piipitys kuului eteisestä, Iriksen takintaskusta. Hyppäsin sängyltä ja juoksin eteiseen. Harry tuli perässäni. Louis ja Zayn olivat menneet omaan huoneeseensa joka oli yläkerrassa, eli he eivät kuulleet soittoa.
Kaivoin puhelimen takin taskusta. Harry katsoi selkäni takana, kun harkitsin, pitäsikö puhelin viedä Irikselle, vai vastaisinko itse. Soittaja oli hänen isänsä, mikä suuri yllätys. Päätin olla huolestuttamatta häntä, joten suljin puhelimen vastaamatta siihen ollenkaan.
''Miksi sinä noin teit?'' kysyi Harry takanani.
''En miksikään'' sanoin, ja käännyin lähteäkseni takaisin huoneeseemme. Harry käveli perässäni, ja heittäytyi sängylleen. Ei kestänyt kauaa, kun olimme molemmat unessa.
Aamulla, Iriksen näkökulma:
Heräsin aikaisin. Katselin vähän aikaa ympärilleni, kunnes tajusin missä olen. Olen Liamin luona. Nousin sängystä, harjasin hiukset, meikkasin ja vaihdoin vaatteet. En jaskanut käydä suihkussa. Tassuttelin alakertaan. Ketään ei näkynyt olohuoneessa televisiota katselemassa. Jatkoin matkaani keittiöön, ja melkein törmäsin Liamiin joka oli tekemässä aamiaista, ja säntäili keittiössä edestakaisin.
''Huomenta'' huikkasin hänelle, ja situin pöydän ääreen.
''Huomenia'' Liam sanoi mutustaen leipäänsä.
''Mitä kello on?'' kysyin hitaasti. Aivoni eivät oikein toimineet näin aamusta.
''Puoli yhdeksän. Muidenkin olisi jo aika herätä'' Liam sanoi ja osoitti kädellään kohti Niallin ja Harryn huonetta, josta kuului kuorsaus.
''Käyn herättämässä heidät'' sanoin, ja hymy huulillani nousi ainakin korviin asti. Hiivin hiljaa heidän huoneensa oven taakse, laskin kolmeen, ja avasin oven. Hyppäsin Harryn ja Niallin sängylle, ja aloin huutaa ja pomppia.
''HERÄTKÄÄ SENKIN LAISKIAISET!! KELLO ON JO PUOLI KAKSIIII!!!!'' huijasin, ja sekös sai pojat liikkeelle.
''Eihän?!'' Harry huudahti, ja hyppäsi ylös. Niall oli vaikeampi tapaus. Hän ei jaksanut nousta ylös. Kurtistin kulmiani, ja silloin sain ajatuksen:
Möngin hiljaa hänen peittonsa alle. Matelin hitasti kohti pojan pääpuolta, mutta pian tunsin kädet ympärilläni. Niall olikin hereillä!
''Huomenta'' hän mumisi korvaani.
''Huomenta, senkin vätys'' sanoin ja irrottauduin hänen halauksestaan. Vedin peiton hänen päältään, ja heitin sen huoneen nurkkaan. Harry tuli takaisin huoneeseen.
''Senkin! Kello ei ole vielä edes yhdeksää!'' hän huudahti, ja tarttui minua vyötäröltä. Minä nauroin, ja hän pudotti minut sängylle. Niall nousi ylös, ja katsoi sotaamme. Pian hänkin alkoi paiskoa meitä tyynyillä, ja vähän ajan päästä olimme kaikki täysin hereillä. Kävelimme takaisin keittiöön, ja Liam oli sillä aikaa loihtinut kasvispizzan. Louis ja Zayn istuivat jo pöydässä. Söimme pizzan, ja päätimme lähteä ulos. Oli lämmin päivä, ja Harry sai ajatuksen olla totuutta ja tehtävää ulkotiloissa. En erityisemmin pitänyt ajatuksesta, mutta suostuin silti. Liam aloitti. Hän kysyi tietysti minulta heti ensimmäiseksi.
''Noniin. Iris, totuus vai tehtävä?'' hän kysyi ilkikurisesti virnistellen. Tiesin ettei tästä seuraisi mitään hyvää.
''Ömm, no, vaikka tehtävä'' vastasin ja toivoin hartaasti, ettei hän keksisi mitään typerää.
''Käy halaamassa Niallia'' Liam sanoi.
''Hah, etkö pahempaa keksinyt?'' naurahdin, kävelin Niallin luo ja halasin häntä. Sen jälkeen oli minun vuoroni kysyä joltain.
''Hmm... Zayn. Totuus vai tehtävä?''
''Totuus'' Zayn vastasi heti kuin tykin suusta.
''Öö.... No, mitä elokuvaa katsoitte illalla?'' keksin. En viitsinyt kysyä mitään noloa.
''Fast&Furious'' Zayn vastasi.
Jatkoimme leikkiä, ja eipä aikaakaan kun Niall oli saanut kasvomaalauksen ripsivärilläni, Liam hillui pihalla pelkissä boxereissa, Harry oli paljastanut suudelleensa Alicea rintojen väliin, Zayn joutui jääkylmään suihkuun puutarhaletkun alla, ja Louis oli varmana kaikista huvittavin tapaus. Hänen piti käydä avustamassa vanhaa tuntematonta mummoa, joka oli kadottanut viisi puntaa. Nauroimme kuollaksemme katsellessamme Louisin konttaamista Lontoon kadulla, Liamin pihan ulkopuolella. Ihmiset loivat häneen kummia katseita, ja paparazzit kuvasivat hänen takapuoltaan. Päätimme lopettaa leikin, sillä minun olisi pitänyt jo lähteä kotiin. Liam suostui viemään minut, sillä matkaa oli viisi kilometriä. Kun pääsin kotiin, tajusin katsoa puhelintani. Se oli sammunut. Hm, pitäisi varmaan ostaa uusi, jahka nämä asuntoasiat saadaan kuntoon. Olin saanut kaksitoista uutta puhelua, sekä yhden viestin. Kaikki isältä. Vedin henkeä, ja avasin viestin. Siinä luki:
''Olen Helsingin lentokentällä, odottelen konettani. Lähtöni on kello 15.00. Pikaisiin tapaamisiin, isä''.
Nyt olisin halunnut kirkua kauhusta, mutta pidin huudon sisälläni. Hikipisaroita valui kasvoilleni. Katsoin, milloin isä oli lähettänyt viestin. Eilen, puoli kolmen aikaan. Kello on nyt yksi... Hänen pitäisi jo olla täällä...
Siinä samassa kuulin kovan koputuksen oveltani. Kiirehdin yläkertaan katsomaan ikkunasta, kuka ovellani on. Työnsin pääni ulos makuuhuoneen ikkunasta, ja katsoin alas. Kyllä, isä se siellä näyttäisi räyhäävän. Nyt minua alkoi pelottaa. Menin nurkkaan istumaan ja otin puhelimeni. Tärisevin sormin valitsin Niallin numeron. Yksi piippaus. Toinen. Kolmas.
''PERHANA! Tämä ei voi olla totta'' huusin suomeksi. Niall ei vastaa!
''What?'' kuului puhelimesta.
''Niall! Vastasit sittenkin!'' huudahdin onnellisena. Rauhoituin hieman, kun kuulin hänen äänensä.
''Mikä hätänä?'' hän kysyi.
''Tule tänne ja vähän äkkiä. Isä on täällä, ja hän käskee päästämään sisään!'' huusin itku kurkussa.
''Mitä? Isäsi? Siellä? Pieni hetki, olen siellä tuossa tuokiossa'' Niall lupasi, ja lopetti puhelun.
''Iris! Oletko kotona?! Rikon oven jos et päästä minua sisään!'' kuului isän ääni ulkoa.
Kuulin auton äänen. Katsoin taakseni ikkunasta. Niall! Ei hetkeäkään liian aikaisin. Juoksin alakertaan, ja avasin takapihan oven. Niall oli kävelemässä isää kohti, kunnes hän huomasi minut. Viitoin hänet luokseni.
''SHH!'' sihahdin hampaideni välistä, kun hän oli päässyt nurkan taakse.
''Nyt me lähdetään täältä'' Niall hätäili.
''Odota. Hän huomaa kuitenkin'' yritin, mutta Niall oli jo tarttunut kädestäni. Isä ei huomannut, koska kuljimme hänen selkänsä takaa. Hän kääntyi ympäri vasta silloin, kun Niall pamautti auton oven kiinni.
''Hei! Iris tänne ja heti!'' hän huusi, ja lähti juoksemaan autoa kohti.
''Aja, aja!'' huusin Niallille, mutta liian myöhään.
