Love in my life.. #6

Hei jälleen! :) 
Tässä luvussa kesti kauan o: Mutta sain sentään kirjotettuu :) Nauttikaa (;
Tän luvun jälkeen teen lyhyen esittelyn itsestäni jos jollain kiinnostaa kuka tääl oikee kirjottaa :D
Mutta nyt itse luku. Enjoy! xx Ps. Oon ollu nyt fiiliksis koska BSE <3 xx Fangirl kohtauksia satelee :*


Tungin viimeisetkin vaatteeni punaiseen matkalaukkuun, ja raahasin sen etupihalle, missä Niall jo odotti autossa. Pyyhin hikeä otsaltani, ja kiersin vielä taloni varmistaakseni, että kaikki oli varmasti nyt pakattu. Menin takaisin ulos, ja aloimme heittelemään laukkujani takapenkille ja tavaratilaan. Kun saimme laukut vihdoin paikalleen, lähdimme kohti uutta asuntoamme. Olimme käyneet katsomassa sitä viime viikolla, ja ostimme ja sen samantien. Vähän ajan päästä saavuimme valkoisen talon pihaan. Muut olivat jo purkamassa tavaroitaan. Kävelimme sisään suureen eteiseen, ja lähdimme kiertämään vielä taloa. Juoksimme Niallin ja Harryn kanssa kolmanteen kerrokseen jossa oli kolme huonetta ja kylpyhuone.
''Tämä huone on minun!'' Harry huusi, ja ryntäsi sisään valkoisesta puisesta ovesta isoon huoneeseen.
''Minä otan tämän keskimmäisen!'' ilmoitin. Menin huoneeseeni, ja rakastuin siihen heti, vaikka se olikin normaali valkoinen huone.
''No minulle kai jää sitten tämä'' Niall naurahti, ja ovi paukahti kiinni vasemmalla puolellani.

Illalla päätimme lähteä klubille juhlimaan uutta asuntoa. Pojat laittautuivat nopeaa, mutta minulta kesti. Puin päälleni uuden mustan mekon, meikkasin, ja harjasin hiukset. Olin käynyt jo aiemmin tänään testaamassa uusia suihkuja. Olin kääntymässä ovelle päin lähteäkseni alakertaan, mutta törmäsin johonkin.
''Niall! Kauan olet seisonut siinä?!'' kysyin yllättyneenä, kun näin pojan varmasti yhtä kummastuneet kasvot edessäni.
''Varmaan viisitoista minuuttia. Tule jo, pojat odottavat autossa!'' Niall hoputti.
''Olin juuri lähdössä. Sammuta valot'' huikkasin, ja kävelin hänn ohitseen alakertaan.
Niall tuli perässäni, ja avasi minulle oven. Kiitin häntä, ja istuin takapaenkille Liamin viereen.
Pojat puhuivat koko matkan. muta minä olin hiljaa. En oikeastaan olut juhlatuulella. Mietin taukoamatta missä isä mahtoi olla tällähetkellä. Jos hän olisi vaikka etsimässä minua? Tai tekisikö hän jotain pojille? Tai....
''Iris, olemme perillä'' Liam napsautti sormiaan naamani edessä. Palasin takaisin maanpinnalle ja nousin autosta. Kävelimme baariin, ja musiikki pauhasi suht kovalla. Harry haki meille drinkit ja istuimme nurkkapöytään. Juttelimme ja nauroimme kaikesta, ja tunsin oloni pian onnelliseksi. Eipä aikaakaan, kun olimme jokainen hieman humalassa. Karaokeisäntä kuulutti karaoken alkaneen. Pojat lähtivät pöydästä, ja suunnistivat kohti lavaa hieman tokkuraisesti, ja nauroivat kovaan ääneen. He aikoivat ilmeisesti laulaa oman biisinsä. Naurahdin kuvitellen samalla pojat lavalla kaatokännissä. He supattivat jotain keskenään, ja hitaan pienen alkusoiton jälkeen Zayn aloitti laulun:
''Your hands fits in mine like it's made just for me, but bear this in mind it was. meant to be. And I'm joining up the dots with the freckles on your cheeks and it all makes sense to me .. '' 
Tämän jälkeen Zayn meni supattamaan Niallille jotain, ja Liam alkoi laulaa:
''I know you've never loved the crinkles by your eyes, when you smile you've never loved your stomach or your thigs. The dimples in your back at the bottom of your spine but I'll love then endlessly.''
Siirsin katseeni takaisin Zayniin. Pojat olivat lavalle päästessään taas vakavana, ei merkkiäkään humalasta. Itselläni oli vähän outo olo, mutta se oli kaikin puolin hyvä. Kuuntelin kun he lauloivat kertosäkeen, ja pian olikin Louisin lauluvuoro. Se sujui muitta mutkitta, mutta alkoholi alkoi juuri silloin vaikuttaa, kun hän alkoi laulaa:
''You can't go to bed without cup of a tea..'' Mutta hän lauloikin: ''You can't go to bed, without cup of  an alcohol. Maybe that's the reason to the walks on your drunk'' 
Pojat saivat naurukohtauksen, eikä Harry pystynyt laulamaan omaa osuuttaan, joten he hyppäsivät suoraan kertosäkeeseen:
'' I won't let these little things slip, out of my mouth. But if I do, it's you, oh it's you, they add up to. And I'm in love with you.. All these little things''
Kertosäkeen aikana Niall oli hypännyt lavalta alas, ja kompuroinut luokseni. Hän viittoi minut ylös seisomaan eteensä. Hymyillen katsoin häntä silmiin, kun hän alkoi laulaa:
''You'll never love yourself half as much as I love you.. And you'll never treat yourself right darling, but I want it to..''
Tämän aikana kyyneleet nousivat silmiini, ja halasin Niallia. Halukseni oli pitkä, ja kun irrottauduin hänestä, poika katsoi minua silmiin, ja jatkoi:
''If I let you know, I'm here.. for you. Maybe you'll love yourself like I.. love you. ooh..
Heti sen jälkeen, kun Niall oli lopettanut soolonsa, hän sammui päälleni, ja otin hänet kiinni. Pojat näkivät tilanteen, ja ryntäsivät luoksemme. Liam nosti blondin syliinsä, ja lähdimme kävelemään autolle. Myös minua alkoi huimata, joten otin baarin ovesta tukea. Harry huomasi sen, ja kysyi sammaltavalla äänellä olenko kunnossa. Nyökkäsin vastauksesi, mutta sitten menetn tasapainon, ja kaaduin päistikkaa hämmästyneen Harryn päälle. Hän pyöräytti silmiään, ja kantoi minut ulos. Tilasimme taksin, ja menimme sillä kotiin, sillä emme ottaneet sitä riskiä että joku meistä lähtisi ajamaan humalassa kymmentä kilometriä keskustasta kotiin.

Taxi ajoi pihaan, ja hoipertelimme sisälle. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että Niallin lisäksi myös Harry sammui ulkoportaille. Itsekkin tunsin, että nukahtaisin pian.

Aamulla löysin itseni eteisestä. Muistelin eilisillan tapahtumia, ja yli puolet olivat pyyhkiytyneet mielestäni kokonaan. Muistan kuitenkin poikien biisin, ja sen, kun Niall sammui syliini. Rönysin ylös lattialta, ja olin kaatua heti uudestaan. Päätäni särki, ja joka lihasta jomotti. Raahauduin keittiöön juomaan lasin vettä. Silloin kuulin vastenmielisen äänen, kuin joku olisi oksentanut takanani. Käännyin katsomaan. ja näin Louisin joka oli polvillaan olohuoneen lattialla. Ryntäsin hänen luokseen.
''Louis, onko kaikki okei?'' kysyin huolissani, ja tarjosin tälle vettä lasistani.
''Joo muuten, mutta krapula on pahempi kuin koskaan'' Louis ähkäisi, ja yritti nousta seisomaan ottaen minusta tukea. Talutin pojan sohvalle, ja toin hänelle kylpyhuoneesta ämpärin kaiken varalta.
''Kiitos..'' Louis mumisi, ja sulki silmänsä. Asettelin hänen päällen viltin, ja lähdin kävelemään yläkertaan. Silloin muistin, että kukaan ei ollut illalla auttanut Harry parkaa kun hän oli sammunut portaille. Käännyin lähteäkseni takaisin alas, mutta joku koputti minua olkapäähän.
''Minne olet menossa?'' Niall kysyi unisena. Hän oli herännyt, mutta ei näyttänyt myöskään voivan kovin hyvin.
''Etsimään Harrya'' vastasin, ja Niall loi minuun kysyvän katseen.
''Sen jälkeen kun sammuit, lähdimme kotiin ja Harry päätti nukahtaa portaille, eikä kukaan jaksanut auttaa häntä. Itsekin heräsin eteisestä'' selitin Niallille, ja naurahdin hieman.
''Okei. Voin tulla mukaan..'' Niall sanoi, mutta menetti tasapainonsa, ja kaatui taas päälleni. Otin tukea porraskaiteesta, mutta lensimme molemmat portaita alas. Nauroin, ja kun avasin silmäni, Niall oli päälläni.
''Mennään'' sanoin hänelle, ja yritin ryömiä hänen altaan, mutta en onnistunut.
''Ei vielä'' Niall sanoi, ja katsoi minua silmiin. Hän odotti selvästi minun tekevän jotain.
''Taidat vieläkin olla hieman humalassa'' hermostuin hänelle.
''Ai.. Anteeksi. Luulin että-''
''Voisitteko olla hiljaa? Minulla pyörii päässä ja vatsassa ja te vain rakastelette siellä'' kuului Louisin ääni sohvalta.
Nousin, ja kävelin eteiseen. Avasin oven, mutta Harrya ei näkynyt.
''Harry! Oletko täällä?!'' Niall huusi. Mitään ei kuulunut.
''Jos hän onkin herännyt, ja mennyt huoneeseensa nukkumaan'' päättelin, ja menin takaisin sisään.
''Jos minua etsitte, olen täällä'' Zayn huusi keittiöstä.
''Etsimme Harrya. Auttoiko joku hänet illalla sänkyyn nukkumaan?'' kysyin pojilta. Kukaan ei ilmoittautunut.
Liam rymisteli alakertaan harjaten samalla hampaitaan. Oli sunnuntaiaamu, mutta hänellä oli silti kiire.
''Kaupat menevät kiinni'' hän selitti.
Liam oli meistä ainoa, joka ei näyttänyt kärsivän aamupahoinvoinnista.
''Liam odota! Oletko nähnyt Harrya?'' huusin hänen peräänsä.
Poika kääntyi, ja pudisti päätään. Aloin huolestua. Kiersimme Zaynin kanssa koko talon sillä aikaa kun Niall etsi ulkoa. Louis parka oli vieläkin vuoteen oma. Kaikki mitä hän oli juonut tai syönyt, oli tullut ylös.
Tunnin kuluttua päädyimme siihen tulokseen, että Harry ei ollut keskuudessamme. Olimme kaikki sekaisin huolesta. Harry oli kadonnut.

Liam palasi kaupasta, ja näki meidät istumassa surullisina olohuoneessa.
''Eikö häntä ole löydetty?'' hän kysyi, ja laski ruokakassit lattialle.
''Ei sitten millään. Olemme etsineet joka puolelta'' Zayn valitti.
''Ehkä joku fanilauma näki hänet yöllä portailla ja vei mukanaan?'' Louis arvuutteli kauhuissaan.
''En usko. Kuka täällä kulkisi keskellä yötä?'' sanoin väliin ,vaikka kyllähän tuo saattoi olla totta.
''Oletteko soittaneet hänelle?'' Liam kysyi, kun latoi kasseista tavaraa kaappeihin.
''Olen yrittänyt, mutta hänen puhelimensa on sammunut'' Niall sanoi, ja katsoi silmä kovana keittiöön valmiina hyökkäämään herkkujen kimppuun.
''Kutsutaan apuvoimia. Harry voi olla pulassa ja me emme toi tehdä mitään!'' huusin, ja nousin ylös. Muut katsoivat minua kuin hullua, vaikka tiesivätkin etten pelleile.
''Anteeksi'' sopersin, ja istuin takaisin sohvalle. Hautasin pään käsiini ja aloin itkeä.
Niall kiirehti luokseni ja halasi minua pitkään.
''Iris, kaikki on hyvin. Ei ole sinun syysi, että Harry on kateissa. Olet täysin oikeassa. Meidän on kutsuttava poliisit paikalle jos Harrya ei ala kuulua'' Louis sanoi, ja yritti piristää minua tekemällä .. noh... Louismaisia ilmeitä.

(Harryn näkökulma)
''umh... Missä minä olen..? Tämä ei ole se paikka johon sammuin illalla..''
''Jaahas, täällä heräillään. Kauan sitä on jaksettu nukkua'' kuulin miesäänen jostain läheltä.
''Missä minä olen?'' kysin ääneen, ja koitin nousta ylös, mutta samassa selkääni pitkin nousi viiltävä kipu, joka levisi luihin ja ytimiin. Alkoi kuulua kumeaa naurua.
''Eikö pieni kiharapää pääse ylös? Säälittää ihan'' hän sanoi naurun seasta.
''Kysyin, missä minä olen, ja kuka sinä olet?!'' huusin vihaisena. En ole ollut täällä koskaan aiemmin. Haistoin bensan, ja paikassa kaikui. En silti hahmottanut paikkaa.
''Kuka minä olen? Sitä sinun ei vielä tarvitse tietää'' mies vastasi, ja tuli lähemmäs. Nyt huomasin, että olin jossain parkkihallissa. Muita autoja ei näkynyt, se ei siis varmaan ollut käytössä.
''Minut sinä varmaan tunnetkin.. Päästät minut heti menemään tai hälytän poliisit paikalle'' uhkailin, vaikka tiesin akun loppuneen.
''Tottakai tunnen. Olet se nuori juhlija joka eilen sammui kotiovensa eteen eikä kukaan tullut apuun'' mies nauraa räkätti. Hätkähdin.
''Oletko vakoillut minua ja ystäviäni?! Vosin nostaa sinua kohtaan kunnianloukkaussyytteen, ettäs tiedät'' mumisin, ja yritin nousta ylös. Tällä kertaa onnistuin.
Mies katsoi minua vähän aikaa vihaisesti.
''Miksi minä niin tekisin? Tietysti siksi, koska SINÄ, ja kaverisi, pidätte MINUN tytärtäni vankina talossanne!'' hän huusi vihaisena ja läimäytti minua poskelle.
Menin hiljaiseksi. Miehen lyönti oli sattunut, mutta enemmän minua satutti se, kun joku muunteli totuutta, ja teki siitä oman versionsa.
''Valetta. Iris on hyvä ystävämme, ja hän halusi muuttaa kanssamme yhteen'' sanoin hiljaa, ja yritin päästä karkuun, mutta mies nappasi minua käsivarresta, ja löi uudestaan.
''Näin itse kuinka vaaleahiuksinen kaverisi Niall vai mikä hän nyt olikaan, raahasi hänet väkisin autoon ja ajoi tiehensä!''
''Niin, karkuun sinua senkin mielipuoli! Jos kosket Irikseen vielä edes pitkällä tikulla, saat alka kaivaa omaa hautaasi..'' sanoin, ja silloin tunsin kovan iskun päässäni ja typerryin lattialle.

(Iriksen näkökulma)

''Kello on jo puoli viisi, eikä Hazzaa näy. Eikö meidän pitäis tehdä jotain?'' kysyin huolissani pojilta, jotka katsoivat vieressäni telkkaria. Louiskin tunsi olonsa jo paremmaksi.
''Niimpä..'' Zayn myöntyi. ''Hänelle on saattanut oikeasti käydä jotain''
''Soitan poliisille'' kerroin, ja aloin etsimään puhelintani sohvalta.
''Niall, voisitko nousta? Istut puhelimeni päällä'' huokaisin, ja Niall siirtyi.
Nappasin puhelimeni hänen ahterinsa alta ja avasin näppäinlukon. Siinä samassa viestikuvake ponnahti näyttöön. Avasin viestin, ja luin sen silmät lautasen kokoisina vielä pari kertaa läpi, mutta sitten kyyneleet pääsivät yllättämään. Toisella puolellani istuva Louis luki olkani ylitse ääneen:
''Joko kaverisi löytyi? Eipä tainnut, eikä koskaan tule löytymäänkään jos et tule kello yhdeksän lentokentälle. Ei sanaakaan poliisille, tai kiharapää on mennyttä''
''Isä meni liian pitkälle'' nyyhkäisin, ja heitin puhelimeni pois näkyvistä.
''Nyt mä soitan poliisille'' Niall tuhahti, mutta estin häntä.
''Et soita. Harry kuolee jos teet sen! Annan periksi, ja palaan Suomeen'' sanoin päättäväisesti.
''Älä hulluja puhu!'' Liam parkaisi.
''Harryn voi vielä pelastaa'' Zayn lisäsi, ja painoi päänsä olkapäätäni vasten.

''Ovatko kaikki valmiina?'' kysyin jännittyneenä puhelimeen. Olin yksin lentokentällä. Tai no, itseasiassa vain näytti siltä. Pojat olivat autossa, ihan muutaman kymmenen metrin päässä minusta. Toivoin ettei isä huomaisi heitä.
''Joo, ollaan'' Niall kuiskasi puhelimeen. Katsoin kelloa, ja se näytti viittä vaille yhdeksän. Isä tulisi hetkenä minä hyvänsä. Samassa kaksi vahvaa kättä tarttui minuun. Toinen lennähti suuni eteen etten alkaisi kiljua, toinen piti käsiä selkäni takana.
''Tulithan järkiisi'' isän tupakan tuoksuinen hengitys tuntui korvassani.
Hän alkoi vetää minua johonkin suuntaan. En saanut sanaa suustni, joten vilkaisin poikien autolle ja nyökkäsin merkiksi. Liam näki merkin ja sanoi siitä Zaynille.
''Nyt!'' Liam sanoi Zaynille.
''Ei vielä. Hänen isänsä huomaa meidät heti jos menemme nyt'' Zayn totesi vakavana.
''Mutta Iris antoi merkin!'' Liam huudahti. ''Hän sanoi, että vaikka olisi millaisessa tilanteessa, te hyökkäätte hänen merkistään!''
''Niin taisi sanoa. Toivottavasti hän tietää mitä tekee'' Niall huokaisi.
Zayn ja Louis lähtivät autosta, ja juoksivat tuhatta ja sataa väkijoukkoon. Isä oli vienyt minut sisälle, toivottavasti pojat huomasivat sen. ''Kyllä, tuolla on Louis.. Ja Zayn tietysti. He tulevat harvinaisen lujaa vauhtia tännepäin, apua, ihan tässä alkaa pelottaa'' ajattelin mielessäni. Pian pojat olivat ehtineet kuuloetäisyydelle, mutta isä ei tajunnut sitä. Lentokentällä oli harvinaisen paljon ihmisiä, ja yli puolet niistä olivat kiljuvia faneja. Pojilla ei ollut aikaa jakaa nimmareita.
''Nytkö?!'' Louis huusi. Minä nyökkäsin. Zayn ja Louis ottivat vauhtia, ja riuhtaisivat minut isän otteesta. Isä pysähtyi, ja katsoi meitä ensin hölmistyneenä, sitten vihaisena.
''Juokse!'' Zayn huusi minulle, ja tarttui kädestäni. Louisilla oli laukkuni, ja lähdimme juoksemaan autolle niin nopeasti kuin mahdollista. Niall oli pysäyttänyt auton suoraan oven eteen. Juoksimme autoon, mutta emme lähteneet minnekkään, lukitsimme vain ovet. Isä saapui paikalle, ja alkoi hakkaamaan ja potkimaan autoa. Olimme tietysti arvanneet sen. Ei mennyt kauaa, kun poliisiauto jo kiisi pihaan. Joku oli jo ehtinyt hälyttää ne paikalle.
''Mennäänkö ulos? Poliisit haluavat kuulustella'' Liam kysyi, ja katsoi takapenkille jossa minä, Zayn ja Louis istuimme.
''Pakko kai se on'' Louis vastasi olkiaan kohauttaen.
Menimme ulos autosta, ja poliisit pitelivät isää ettei hän olisi hyökännyt kimppuumme. He laittoivat tälle käsiraudat, ja veivät pahnoille. Toinen poliisi kääntyi meidän puoleemme, ja alkoi kysellä kysymyksiä, kuten miksi hän potki autoamme ja muuta. Vastasimme kaikkeen niin hyvin kuin vain osasimme. Poliisit ja isä tekivät lähtöä, mutta pyysin vielä heidät juttusille.
''Niin, mitä vielä jäi epäselväksi?'' naispoliisi katsoi minua kysyvästi.
''Tuo mies on kidnapannut ystävämme. Meidän pitäisi löytää hänet..'' Zayn aloitti, mutta poliisi keskeytti hänet.
''Tulkaa omalla autollanne perässä, niin pääsette uudelleen kuulusteltaviksi'' poliisi sanoi, ja lähti.


Poliisiasemalla poliisit ja isä juttelivat ensin jotain keskenään, ja minä ja pojat nojasimme seinään ja odotimme. Noin puolen tunnin päästä he toivat isän eteemme. Isä oli taas karata päälleni, mutta Niall tuli suojakseni. Poliisit vetivät isän pois Niallin päältä.
''Se teidän kaverinne on vanhan parkkihallin perällä. Kannattaa pitää kiirettä mikäli aiotte vielä nähdä hänet..
Vuorovesi'' isä virnisti ilkikurisesti.
''Vuorovesi?'' toistin hämmästyneenä, mutta Louis selitti:
''Niin, hylätty halli on sen erään joen mutkassa. Jos vesi nousee, se pääsee sisään ja Harry voi hukkua jos emme kiirehdi!''
''No jumalauta aletaan painua jo!'' Zayn huusi naama punaisena, ja juoksi autolle.

Pääsimme nopeasti joelle. Vesi oli jo noussut muutaman sentin, sillä vettä oli nilkkoihin asti, kun pääsimme hallille. Harrya ei näkynyt.
''Harry! Jos kuulet, vastaa ole kiltti!'' Niall huusi pimeyteen.
''Hazza, oletko täällä?'' Liam kysyi hiljaa.
Katsastimme hallin läpi, mutta poikaa ei näkynyt.
''Se saatanan nilkki huijasi meitä!'' Zayn huusi vihaisena, ja heitti puhelimensa maahan.
''Zayn, raivoaminen ei auta tässä tilanteessa mitään. Harryn täytyy löytyä!'' sanoin, ja yrtin kerätä itseni kasaan, vaikka se olikin vaikeaa. Olimme lähdössä takaisin poliisiasemalle, kun kuulin yskäisyn.
''Louis, onko kaikki hyvin?'' kysyin pojalta.
''Häh?'' kuukui kummastunut vastaus. ''Olen jo ihan kunnossa''
''Mietin vaan kun yskit'' vastasin.
''Hei hei hei hetkinen! Se en ollut minä!'' Louis sanoi, ja levitteli käsiään.
''Enkä minä liioin'' Liam vastasi.
''Hiljaa kaikki! Kuunnelkaa'' sihahdin pojille, jotka vaikenivat kuin muuri.
Yskintä ja köhiminen kuului rannasta, parkkihallin ulkopuolelta. Juoksimme sinne, ja käsi lensi suuni eteen.
Näimme Harryn, joka oli puoliksi vedessä ja puoliksi roikkui kivessä.
''Harry!'' huusin hätääntyneenä, ja juoksimme vetisiä ja liukkaita kiviä pitkin hänen luokseen.
Niall ja Zayn nostivat hänet rantaan, ja veivät kuivalle maalle. Harry makasi edessämme simät kiinni, ja hengitti syvään. Hänen hiuksensa ja vaatteensa olivat läpimärkiä. Hain autosta hupparini, ja kiedoin sen pojan ympärille.
''Harry...'' sanoin hiljaa, ja halasin häntä. Harry raotti silmiään.
''Missä.. me ollaan?'' hän kysyi heikosti.
''Rannassa. Olit vähällä hukkua!'' Louiskin sanoi, ja kyykistyi viereemme.
''Nyt mä muistan.. Se oli sun isä...'' Harry sanoi, ja yski vettä keuhkoistaan.
''Niin oli. Mutta hän on nyt telkien takana ja kaikki on hyvin'' sanoin Harrylle hymyillen, Harrykin katsoi minua ja hymyili. Lähdimme kävelemään autolle, ja Liam kantoi Harrya reppuselässä.
Kun pääsimme kotiin, kello oli jo yhdeksän. Päätimme mennä kaikki nukkumaan.
Illemmalla kun kaikki muut olivat jo nukahtaneet, hiivin Harryn oven taakse, ja koputin.
''Tuu vaa'' kuului vastaus.
''Anteeks jos herätin, mutta-'' aloitin, mutta Harry keskeytti.
''Et herättänyt. Istu vaan'' Harry sanoi hymyillen suloista hymyään.
Istuin Harryn sängylle. Harry katsoi minua silmiin, ja me molemmat kuroimme senttäjä väliltämme. Pian tunsin Harryn huulet omillani. Käteni harhailivat pojan selän taakse.

(Harryn näkökulma)
Iris tuli huoneeseeni, ja istui sängylleni. Jotenkin minä vaistomaisesti lähestyin häntä, ja hän minua. Suutelimme pitkään. Tiesin että tämä on väärin, mutta en voinut sille mitään. Minulla on ollut tunteita häntä kohtaan jo siitä lähtien, kun tapasimme ensimmäistä kertaa ravintolassa.
''Tuota.. Minun pitää nyt varmaan mennä'' Iris sanoi, kun irrottauduimme toisistamme.
Nyökkäsin vastaukseksi, ja suutelin vielä kerran. Juuri silloin Niall koputti oveen, ja tuli sisään.
''Tulin vaan tarkistamaan että kaikkin on hyv-'' Niall aloitti, mutta jäi tuijottamaan meitä suu ammollaan.
''Niall..'' Iris oli sanomassa jotain, mutta poika oli jo paukauttanut oven kiinni ja mennyt varmaan takaisin huoneeseensa. Hieno juttu. Nyt onnistuin pilaamaan ystävyyteni Niallin kanssa. On päivänselvää, että myös Niall tuntee jotain Iristä kohtaan.
''Mä puhun sille aamulla, kyllä se ymmärtää'' Iris sanoi, ja lähti huoneesta. Mietin hetken aikaa suudelmaamme kunnes nukahdin.

(Iriksen näkökulma)
''Voi vitun vittu! Miksi Niallin piti tulla juuri silloin kun Harry suuteli minua?! Okei, enhän minä Harrya voi syyttää, sillä itsekkin hausin sitä. Olet tainnut ihastua molempiin.. Helvetti. Ei tässä näin pitänyt käydä!'' manasin hiljaa mielessäni, mutta ajatuksni katkesi, ja vaivuin uneen.

(Niallin näkökulma)
Menin Harryn luo nähdäkseni, että sielunveljelläni on kaikki hyvin. Kun näin Iriksen suutelemassa häntä, mittani täyttyi. Harry tiesi ihan hyvin, että pidän hänestä enemmän kuin vain kaverina, vaikka hän ei välttämättä tuntisi samoin. Aamulla puhumme asiat halki!..