Heräsin siihen, kun ystäväni Juliet soitti. Hän kyseli kuulumisia, ja mitä olin tehnyt parin viimeisen päivän aikana. Kerroin eilisestä tapaamisesta Niallin kanssa ja uudesta työpaikasta, jossa aloittaisin tänään. Lopetettuani puhelun katsoin kelloa ja säikähdin. Se oli jo 12!! Nyt tuli kiire. Minun olisi pitänyt olla töissä jo aikoja sitten! Pukeuduin supervauhtia, mutten syönyt aamiaista. Sitä ei edelleenkään ollut, koska törmäsin Nialliin kauppareissulla ja ostokset jäivät ostamatta. Mutta mitäs tuosta, tänään söisin illallista ravintolassa. Taas. Nojaa, ainakaan en joudu olemaan yksin... Silloin puhelimeni soi jälleen. Pomoni soitti.
''Iris täällä'' vastasin.
''Huomenta, Iris! Etkö aiokkaan tulla tänään töihin?'' hän kysyi
''Tottakai! Nukuin pommiin'' selitin.
''Ensimmäinen kerta menee läpi sormien mutta ensikerralla saat huomautuksen.'' hän lupasi.
''Huoh! Älä huoli, ensikertaa ei tule.'' yritin, vaikka tiesin etten voisi pitää lupausta.
''Toivon todellakin niin. Onhan hotellin paikka ja nimi sinulle selvät?'' hän kysyi
''En oikeastaan tiedä..'' sanoin ja yritin muistella hotellin nimeä.
''Hotellin nimi on The Langham London.''
''Ainiin! Sehän on ihan tuossa parin korttelin päässä, osaan sinne kyllä.'' muistin.
''Hienoa! Alahan tulla, siivoojaa tarvitaan.'' pomoni sanoi
''Olen siellä kymmenessä minuutissa'' lupasin.
Lukitsin oven ja lähdin puolijuoksua työpaikalleni. Kun pääsin pihaan, suuni loksahti auki. Hotelli on isompi miltä näyttää ! Pomoni oli minua vastassa, ja viittoili minua luokseen.
''Hyvä kun pääsit näin pienellä varoitusajalla. Tulehan, näytän sinulle paikkoja ja opastan toimenkuvaasi.''
Kun paikat oli näytetty ja olin vihdoin ymmärtänyt minkä kerroksen minä siivoan, pääsin hommiin.
Minun ei tarvinnut siivota kuin käytävä ja kaksi huonetta, sillä muut vapautuisivat vasta ensiviikolla.
Työpäivä kului nopeasti, ja pian kello olikin jo viisi. Oli aika lähteä valmistautumaan illalliselle.
Kun pääsin kotiin, heitin laukkuni sohvalle ja riensin kylpyhuoneeseen. Kävin suihkussa, puin päälleni valkoisen mekon ja siihen sopivat ballerinat. Lopuksi tietysti vielä meikkasin. Kun sain itseni jonkinnäköiseen kuntoon, en millään voinut olla ajattelematta tulevaa illallista. Yhtäkkiä puhelimeni soi, ja hymy nousi huulilleni. Se oli Niall.
''Iris.'' vastasin.
''Niall täällä. Oletko valmis?'' Kuului irlantilais- aksentti puhelimesta.
''Kyllä olen! Oletko tulossa?'' kysyin, ja toivoin salaa että hän olisi jo täällä.
''Olen kohta pihallasi. Nähdään pian.'' Niall sanoi, ja katkaisi puhelun.
Pian Niallin musta auto kiisi pihaani. Menin ulos, ja Niall odotti auton edessä.
''Hei'' tervehdin, ja olin avaamassa auton ovea, mutta Niall ehti ensin.
''Jos saan avata oven teille, ettei teidän tarvitse liata kauniita käsiänne.'' Niall sanoi, ja katsoi minua silmiin.
Oikea herrasmies. Hän oli myös pukeutunut hienosti: Hänellä oli päällä musta puku, jonka rintataskussa oli vaaleapilkullinen liina. Jaloissaan hänellä oli rennosti mustat tennarit.
Istuin autoon, ja laitoin turvavyön kiinni.
''Minnekkäs sitä mentäisiin?'' Niall kysyi.
''Päätä sinä, kun nämä Lontoon ravintolat tunnet paremmin. Itse tiedän vain McDonalds:it ja Restaurant Nando's:in.'' Sanoin.
''Nando's on suosikkiravintolani! Rakastan sen ruokia!'' Niall huudahti.
''Ai? Mitäs jos sitten söisimme siellä?'' Kysyin.
''Olin kyllä ajatellut että menisimme sinne uuteen paikkaan, joka avattiin vasta viimeviikolla, mutta kyllähän me voim...'' Niall ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun, sillä keskeytin hänet.
''Ei, kyllä me menemme sinne uuteen jos niin olet suunnitellut'' minä sanoin.
''Joo. Olen sitäpaitsi varannut sieltä jo pöydänkin, parvekepaikan.''
Tästä illasta tulee upea... Olen varma siitä.
Kun pääsimme ravintolaan, Niall meni taas itse ulos ensimmäisenä ja avasi minulle oven. Hän tarttui käteeni ja auttoi minut ulos autosta. Kävelimme toiseen kerrokseen ja menimme parvekkeelle. Istuin pöytään, ja silmieni edessä avautui London Eyen kirkkaat yövalot. Vaikka kello ei ollut vielä edes kahdeksaa, oli jo hämärää ja katuvalot syttyivät. Tähdet tuikkivat taivaalla, ja tunnelma oli täydellinen. Tunsin nauttivani Lontoosta ja Niallin seurasta. Aterioimme pyöreässä, pienessä kahden hengen pöydässä. Niall istui minua vastapäätä. Välissämme oli pitkä punainen kynttilä. Niall siirsi sen sivuun, ja aina kun katsoin häntä silmiin ja hymyilin, hän katsoi minua ja hymyili takaisin. Hänen silmänsä ovat vastustamattomat... Enkai vain ole ihastumassa häneen...? Nyt tuommoiset ajatukset saavat loppua. Olemme vain kavereita. Tapasimme eilen, en voi siis vielä väittää että olisimme edes ystäviä. Pian meille tuotiin menut, ja päätin tilata härän lehtipihvin ja ranskalaiset. Niall tilasi saman aterian kuin minäkin. Odottelimme annoksiamme ja juttelimme samalla kaikesta. Yhtäkkiä parvekkeen ovi avautui, ja kuulin miehen äänen.
''Niall! Mitäs sinä tällä teet, ja kuka on ystäväsi?'' poika kysyi. Hän oli pitkä, ja hänellä oli samanlainen asu kuin Niallilla. Tosin rintataskussa olevan liinan hän oli jättänyt pois. Sen sijaan hänellä oli musta rusetti kaulassaan. Hänellä oli vihreät silmät ja ruskeat kiharat hiukset.
''Hei! Harry, tässä on Iris. Tapasimme eilen sattumalta kauppareissulla, kun olin käymässä täällä. Hukkasin puhelimeni ja hän löysi sen. Hän on juuri muuttanut, joten päätin esitellä hänelle hieman Lontoota.''
''Iltaa'' sanoin ujosti.
''Iltaa vain. Saanko liittyä seuraan? Odottelen tässä ystävääni.''
''Uutta naistako taas? Sinulla on niitä jo ihan liikaa, senkin Casanova!'' Niall naurahti.
''Niall, älä viitsi. Tiedät kyllä että olen sinkku ja tarvitsen seuraa. Olen jo pääsemässa vihdoin yli erosta Taylorin kanssa. '' Harry ilmoitti.
''Siitä vaan, istu pois. Kyllä tähän mahtuu.'' sanoin hymyillen Harrylle.
''Ainiin! Iris, olen unohtanut kertoa, että olen One Direction bändin jäsen. Laulan ja soitan kitaraa. Harry on bändikaverini.'' Niall kertoi minulle.
''Ei ihme miksi vaikutit jotenkin tutulta'' naurahdin.
''Kun asuin Suomessa, eräs kaverini oli aika kovakin fani, on kai edelleen. Ole onnellinen, ettei hän ole täällä!'' sanoin, ja aloimme kaikki nauraa.
Parvekkeen ovi aukesi jälleen, ja uusi tyttö ilmestyi parvekkeelle. Hän selvästi etsi katseellan jotakuta. Harry viittoili häntä tulemaan meidän pöytäämme, mutta tämä nosti kätensä ristiin.
''Anteeksi, hän tahtoisi olla kahdestaan.'' Harry sanoi pahoitellen.
''Ei se mitään, mene vain.'' Niall sanoi hänelle ymmärtäväisesti.
Harry lähti tyttönsä kanssa parvekkeelta, ja jäimme taas Niallin kanssa kahden.
Pian annoksemme tuotiin pöytään, ja aloimme syömään. Vähänväliä katsoin Niallia kulmieni alta. Niall huomasi sen, ja kysyi onko kaikki hyvin. Nyökkäsin vastaukseksi, ja jatkoin pihvini leikkaamista.
Kun Niall oli syönyt ateriansa, hän odotti että olisin syönyt omani, ja tuli viereeni istumaan.
Tein hänelle tilaa, ja jatkoimme juttelua.
''Tämä ilta on ollut aivan paras. En ole kokenut tälläista pitkiin aikoihin.'' sanoin hänelle työnnellessäni ranskiksia suuhuni.
Niall katsoi minua. Hän katsoi ja katsoi.
''Mitä nyt?'' kysyin hieman huolestuneena.
''Ei mitään. Katsoin vain kun syöt..'' hän vastasi.
''Aa..''
''Mikä minun syömisessäni noin paljon kiehtoo?'' mietin itsekseni, ja nielaisin toiseksi viimeisen ranskalaisen.
''Odotas,'' Niall sanoi, ja otti viimeisen perunan lautaseltani.
Katsoin häntä hieman hölmistyneenä, kunnes tajusin. Hän halusi syödä sen.
''Syö vaan.'' sanoin, ja hymyilin.
''Eikun..'' hän yritti, mutta ei saanut sanoja ulos suustaan.
''Mitä? Kerro'' sanoin päättäväisesti.
Sitten se tapahtui. Niall tuli lähemmäksi. Pian hän oli niin lähellä, että poskeni osui hänen hiuksiinsa. Niall oli laittanut ranskalaisen toisen pään suuhunsa, ja ojensi toista minulle. Nappasin siitä kiinni hampaillani, ja repaisin. Mitä äsken tapahtui? Kuvittelinko vain, vai halusiko Niall suudella..?
// Loput tästä luvusta tulee huomenna! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti