Love in my life.. #2 2/2

Niall maksoi laskun, ja lähdimme ravintolasta.

''Haluaisitko vielä jonnekkin?'' hän kysyi.

En vastannut. Mietin kokoajan sitä mitä ravintolassa tapahtui. Se kävi niin nopeasti, ja ehdin yllättyä..

En halunnut kuitenkaan mennä yksin kotiin, vaan ehdotin:

 ''Ajattelin, että jos kävisimme vuokraamassa leffan ja katsoisimme sitä meillä?'' 

''Kuulostaa hyvältä. Sopii minulle.'' 

Ajoimme vuokraamolle, ja vuokrasimme jonkun kauhuleffan. Ostimme vielä vähän herkkuja, ja lähdimme vuokraamosta. Kun pääsimme meille, istuimme sohvalle ja aloimme katsella leffaa. En koskaan ole pelännyt kauhuleffoja, mutta tämä oli aivan hirveä. Niallin ilme ei edes värähtänyt, kun yhtäkkiä jokin olento tuli läpi ikkunasta ja murhasi tytön. Itse säikähdin ihan suunnttomasti, ja hyppäsin melkein kattoon. 

''Ei kai sinua pelota?'' Niall kysyi virnistäen.

'' Ehkä vähän säikähdin, en muuta.'' sanoin hieman nolona.

Pian tuli toinen säikytyskohta. Tällä kertaa aloin kiljua. Niall katsoi minua ja naurahti.

''Älä huuda, yritän katsoa elokuvaa.'' hän pärskähti yrittäen peittää naurunsa.

''Anteeksi. Pelästyin taas.''

''Onko tämä elokuva liian pelottava?'' Niall kysyi.

''Ei tietenkään!'' vastasin.

Yhtäkkiä tajusin nojaavani Nialliin. Hän ei edes välittänyt siitä, katsoi vain elokuvaa. Nousin ylös, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niall kääntyi katsomaan minua. Taas hän katsoi ja katsoi, samalla ilmeellä kuin ravintolassakin... Istuin alas, ja vastasin hänen katseeseensa. Hymyilimme toisillemme vähän aikaa, ja käännyin taas elokuvan pariin. Tälläkertaa en edes säpsähtänyt. Aloin päästä juonesta vihille. Pian kuulin äänen, joka ei lähtenyt televisiosta. Katselin hieman ympärilleni, sillä minua alkoi pelottaa. Olin juuri kysymässä Niallilta kuuliko hän saman äänen, mutta kun käännyin katsomaan häntä sain selville mistä ääni lähti. Niall oli nukahtanut, ja kova karkki oli pudonnut hänen kädestään lattialle. Huokasin, sammutin television, ja istuin takaisin sohvalle. Niall näytti todella suloiselta nukkuessaan. Kävin vaihtamassa yöpuvun, ja hain huoneestani Niallille peiton ja tyynyn. Päätin itsekkin jäädä olohuoneeseen, jos hän vaikka sattuisi heräämään. Käperryin sohvan toisen päähän, ja pian olinkin jo unessa.

''Iris! Missä olet oikein ollut? Olen ollut kamalan huolissani sinusta!'' Niall sanoi ja otti minut halaukseen.

''Niall! Et usko kuinka olen ikävöinyt sinua. En tiedä mitä silloin tapahtui, muistan vain että olin kävelyllä ja kuulin takaani huudon. Käännyin katsomaan ja sitten kaikki pimeni!'' sanoin, ja aloin nyyhkyttää hänen olkapäätään vasten.

''Älä itke. Kaikki on hyvin. Olen vieressäsi nyt ja aina. En päästä sinua enää koskaan minnekkään yksinäsi.'' Hän sanoi ja suuteli minua suoraan suulle.

''Voi Niall.. '' sanoin, ja suutelin takaisin.

''Rakastan sinua. Älä enää koskaan jätä minua.'' Niall sanoi, ja minusta tuntui että pian hänkin alkaisi itkeä.

''En. En enää koskaan.'' vastasin, ja tunsin kuinka Niallin kädet yhtäkkiä irtosivat. Avasin silmäni ja katsoin häntä. En nähnyt hänen kasvojaan, hän oli kääntynyt minusta poispäin.

''Mitä nyt?'' kysyin huolestuneena. Silloin huomasin, että jokin paperi putosi Niallin taskusta. Siinä luki näin:

Rakas Iris. Minusta tuntuu, että emme voi olla enää yhdessä, emmekä edes ystäviä. Kun kiertueemme alkaa, meillä ei ole kuitenkaan aikaa toisillemme. Kaikki keikat vievät aikani, enkä ehdi käymään Lontoossa tai kotona kovinkaan usein. Rakastan sinua silti. Kun luet tämän, olen jo keikkabussissa matkalla Saksaan. - Niall

Katsoin taas Niallia. Suuni loksahti auki, ja aloin kirkua. Niall oli muuttunut. Hänestä oli tullut isäni, joka pahoinpiteli minua kun asuin Suomessa. Heitin paperin maahan, ja aloin juosta. Juoksin ja juoksin kohti metsää niin että kylkiin pisti. Isäni oli perässäni. Hän huusi minulle ja haukkui minua. En kuunnellut. Juoksin ja itkin. Kompastuin puun juureen, ja silloin hän sai minut kiinni. Hän heitti minut päin puuta, etten pääsisi pakoon. Sitten hän tuli lähemmäs... Näin, kuinka hänen sormensa liukuivat hänen vyölleen, ja nuo kamalat sormet alkoivat avata sitä. Katsoin isää kauhuissani. Hän avasi farkkujensa vetoketjun, ja silloin aloin huutaa.

Heräsin omaan huutooni. Niall oli vieressäni. Hän katsoi minua kuin hullua.

''Mikä hätänä?'' hän kysyi huolestuneena.

Olin todella järkyttynyt unestani. Ensin minut kolkattiin, sitten raiskattiin, sitten karkasin ja löysin Niallin, sitten  Niall muuttuu raiskaaja-isäkseni ja sama kuvio toistuu. Kamalaa.

Aloin itkeä. Nyt Niall vasta huolestuikin. 

''Iris, mikä sinua vaivaa? Olen huolissani! Kerro minulle mikä sinulla on.''

Tärisin, koska olin aivan jäässä hiestä. Nyyhkytin vähän aikaa, mutta lopulta sain sanottua:

''A-anteeksi jos h-herätin... Näin hirveää unta.'' 

''Johtuiko se elokuvasta?'' Niall kysyi, ja alkoi silittää hiuksiani. Hetkinen. Niall alkoi silittää hiuksiani.

En halunnut kertoa että olin nähnyt unta, jossa seurustelin hänen kanssaan.

''En muista.. Enkä haluaisi puhua siitä. Mutta jotain kauheaa se oli.''

''Ymmärrän.'' Niall sanoi. Nyt hän halasi minua. Minä halasin takaisin.

''Kiitos.'' mutisin, mutta Niall ei tuntunut kuulevan. Hän tiukensi otettaan, ja käännyin katsomaan häntä silmiin.  Hänen kasvonsa olivat lähempänä kuin kuvittelinkaan. Pian nenämme koskettivat. En jaskanut estellä. Niallin huulet lähestyivät. Pian ne kohtasivat omani. Suutelin Niallia takaisin. Avasin silmäni, ja irrotin huuleni Niallin huulilta. Päästin Niallista irti. Niall ei päästänyt. Hän pysyi vieressäni koko yön. Minä itkin. Aamulla Niall oli  taas nukahtanut. Silloin tajusin, että olen todellakin ihastunut häneen. Hän ei ollut vieläkään irrottanut otettaan, vaikka oli täydessä unessa. Huokaisin, ja nousin ylös. Niall ei havahtunut, vaan kuorsasi hiljaa. Päätin käydä suihkussa. Kun tulin takaisin olohuoneeseen, Niall nukkui vieläkin sohvalla. Päätin herättää hänet.
''Niall, herätys!'' sanoin pehmeällä äänellä.
''Mitä kello on?'' Niall mumisi unisena.
Vilkaisin kelloa. Se näytti puoli kymmentä.
''Vasta puoli kymmenen? Olisin kuvitellut että se olisi ollut jotain kaksitoista.'' hän ihmetteli.
Olin juuri kiittämässä yöllisestä tuesta ja eilis illasta muutenkin, mutta juuri silloin puheimeni soi. Kun näin numeron, henkeni oli salpautua. Aloin taas täristä, ja väri pakeni kasvoiltani. Soittaja oi isäni.
''Mikä hätänä?'' Niall kysyi.
Minua alkoi pyörryttää. Tunsin, kuinka puhelin putosi kädestäni. Maailma pimeni, sillä menetin tajuntani.
Heräsin sairaalasta, Niall oli vieläkin mukanani.
''Mitä tapahtui?'' kysyin unisesti.
''Pyörryit kun puhelimesi soi. Soittaja oli isäsi.'' Niall kertoi.
''Isäni? Voi ei..'' voihkaisin.
''Kyllä. En vastannut, sillä pyörryit suoraan syliini. Minun piti soittaa ambulanssi.''  hän selitti.
''Vai niin... ''
''Mutta älä huoli. Olet kunnossa. Verenpaineesi oli aika korkea.'' Niall lohdutti.
''Saanko jo lähteä?'' kysyin hoitajalta, joka oli tullut luokseni. ''Oloni on ihan hyvä.''
Hoitaja päästi meidät pois sairaalasta. Niall olisi halunnut jäädä luokseni, mutta hänelle tuli menoja.
Hyvästelin hänet, ja hyppäsin sängylle. Tämä on jo ihan hullua. Silloin puhelimeeni soi taas. Olisin halunnut huutaa Niallia apuun, mutta hän oli jo lähtenyt. Vastasin isälleni:
''Hei.''
''Hei, pentu. Mites jakselet?'' kuului selvästi päihtynyt ääni puhelimesta. Tuntui jotenkin kotoisalta puhua pitkästä aikaa suomea, mutta jotenkin isä onnistui pilaamaan senkin ilon.
''Ihan hyvin...'' vastasin epäröivästi.
''Minulla on huonoja uutisia.'' isä aloitti.
Se tästä vielä puuttuikin.. En ole koskaan pitänyt tuosta äänensävystä.
''Hei soittaisitko myöhemmin? Minulla on hieman kiire.'' yritin, mutta turhaan.
''Hei! Nyt et kyllä lopeta puh..'' isä karjui, mutta olin jo lopettanut puhelun. En halunnut kuulla niitä huonoja uutisia, joista isä puhui. En kestäisi sitä yksin. Yritin saada viimeyön unta pois päästäni, ja päätin lähteä kauppaan. Ja tällä kertaa tekisin ostokseni !